Rukousvetoomus – Kristiyhteisö

Rukousvetoomus

Hyvät ystävät, Kristiyhteisön jäsenet ja pappiskollegat

Torstaina, 24.2. maailma muuttui äkisti aivan toisenlaiseksi. Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, siitä olemme lukeneet päivittäin sekä lehdistä että medioista. Kollegamme, Anna Geyer Moskovasta, Andrej Ziltsov Odessasta ja Tatjana Nechytailo Kiovasta ja muutamat muut ovat välittäneet meille tunnelmia Kiovasta, jossa vallitsee suuri sekaannus ja epäselvyys tilanteesta. Monin paikoin sähköt ovat poikki, kaasun ja veden tulo on poikki eivätkä yhteydet toimi. Pastori Tatjana Nechytailo kirjoittaa, että kaupat on suljettu, bensiiniä ei ole tai jos on, se säästetään armeijalle. Ihmiset seisovat patjojen ja matkalaukkujen kanssa väestönsuojien liepeillä, miehet kerääntyvät paikkoihin, joissa saavat aseita ja voivat ilmoittautua puolustukseen, suojellakseen meitä. Iltaisin on pimeää ja hiljaista, vain pommitukset herättävät meidät öisin. Seurakunnan lähellä asuvat voivat tulla vihkitoimitukseen, mutta jotka eivät pääse kirkkoon, heille Tatjana kirjoittaa kirjeitä, pitääkseen yhteyden seurakuntaan. Samalla hän toivoo voivansa selebroida edelleen. Odessassa on rauhallisempaa, kirjoittaa Andrej Ziltsov. Sodan alusta lähtien hän on selebroinut päivittäin, vaikka hänkin on sairastanut lyhyen koronan. Paikalla on ollut päivittäin noin 15 henkeä. Myös evankeliumien kanssa he ovat työskennelleet, ja sekä sisäisistä että ulkoisista asioista he ovat käyneet loputtomia keskusteluja. Seurakuntalaiset ovat auttaneet ja tukeneet toisiaan muun muassa perustamalla seurakunnan sisäisen ”hätäkassan”, josta tarvitseva saa hakea apua. Joka ilta klo 21.30 pidämme ”rukousvartion”, kukin omassa kodissaan. Rukoushetkeemme kuuluu Credo, Isämeidän ja lisäksi yksilöllinen, vapaamuotoinen rukous.

Rukous kiirii yli maan piirin Muutama vuosi sitten Berliinin Wilmersdorfin seurakunnasta alkoi idea suuresta rukouspiiristä, joka kattaisi koko maan piirin mantereelta toiselle, maasta maahan, kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään. Piirin oli synnyttänyt huoli maailman ja ihmiskunnan tilasta, perheistä ja lapsista sotien keskellä.

Rukous ”toimii” siten, että joka päivä rukoilemme vähintään yhden kerran kristikunnan suurimman rukouksen, jonka itse Kristus on meille antanut. Ensin aamuisin klo 6.30, keskipäivällä klo 12.00 ja iltaisin klo 21.30, jokainen omassa paikassaan ja omalla tavallaan. Luonnollisesti elämäntilanne asettaa meille rajoituksia. Sen vuoksi rukoushetki tulee toteuttaa täysin vapaasti, ei velvollisuudesta vaan iloiten. Ellei ole mahdollista keskeyttää päivän rutiineja, silloin yksikin rukouskerta riittää.

Turusta muuan seurakuntalainen kiinnitti pari päivää sitten huomiomme Ukrainan ja Venäjän tilanteeseen ja esitti toivomuksen, että tämä liitettäisiin rukouspiirin aiheeksi. Samoihin aikoihin saimme Kristiyhteisön johdolta vetoomuksen muistaa tuota järkyttävää konfliktia. Arkkiyliohjaajamme J. Torunsky kirjoitti:

Kaksi kansaa on joutunut väärinkäytöksen kohteiksi, Ukraina aivan ilmeiseksi uhriksi, mutta myös Venäjä on uhri, vaikka näyttääkin syylliseltä. Meidän myötätuntomme koskettaa kaikkia kärsiviä ihmisiä tässä konfliktissa, olivatpa ukrainalaisia tai venäläisiä.

Voimme tuntea rukouksen keinoin yhteisyyttä seurakuntalaisten ohella myös pappeihin rajan takana, Anna Geyeriin, joka kärsii maansa toimista, mutta selebroi Moskovassa. Tunnemme yhteisyyttä Tatjana Nechytailoon Kiovassa ja Andrej Ziltsoviin Odessassa. Kirjeensä lopussa Andrej kehottaa luomaan sieluun seuraavan kuvan:

Maan yllä aurinko, Ukrainan yläpuolella sininen taivaskupoli, jonka voivat läpäistä vain rakkaus, hyvyys ja rauha.

Kuvassa ukrainalainen ikoni.

Anna tämän kuvan herätä henkiin sielussasi ja aloita sitten rukoukset yhdessä Jumalan kanssa.

Teitä kaikkia tervehtien 1.3.2022.

Pekka Asikainen (kirj.) ja Suomen koko papisto: Fritjof Winkelmann, Lars Karlsson, Martti Hyry, Paula Korpelainen, Tuula Huhtala-Salmisto ja Harri Salmisto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *