Kristiyhteisön hallinnollinen rakenne
Kristiyhteisö toimii maailmanlaajuisesti samanlaisen hallintomallin mukaisesti:
Jokaisen maan yksittäinen seurakunta koostuu seurakunnan jäsenistä, jotka valitsevat keskuudestaan jäsenet seurakuntaneuvostoon. Seurakuntaneuvostoon kuuluvat myös kyseisen seurakunnan papit. Seurakuntaneuvosto on vastuussa seurakunnan toiminnasta ja talouden hoidosta.
Kristiyhteisö on myös jakaantunut suurempiin alueisiin, joista Pohjoismainen alue on yksi. Pohjoismaiseen alueeseen kuuluvat yksittäiset seurakunnat Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Yksittäisten seurakuntien seurakuntaneuvoston jäsenet valitsevat edustajat alueneuvostoon. Pohjoismainen pappien synodi valitsee myös jäsenet alueneuvostoon. Alueneuvosto valitsee edustajan koordinaatiopiiriin, jossa on jokaisesta maanalueesta edustaja. Tämä piiri toimii linkkinä alueneuvostojen ja Foundationin välillä. Tässä piirissä ei ole tällä hetkellä Pohjoismailla virallista edustajaa, koska maanalue ei ole varsinaisesti ollut toimintakykyinen siten kuin sen pitäisi olla.
Yllättävää, ainakin minulle, oli se, että yksittäiset seurakunnat muodostavat Pohjoismaisen alueen. Tämähän tarkoittaa sitä, että maanseura, meidän tapauksessa Suomen Kristiyhteisö, ei ole osa Pohjoismaista aluehallintoa. Mietittäväksi jää se, että miten valitsemme jäsenet Pohjoismaiseen alueneuvostoon? Todennäköistä on, että kustakin maasta valitaan vain yksi seurakuntaneuvoston jäsen ja yksi pappi. Jäsenten määrä on tosin vielä avoin.
Ylin toimintaelin on Foundation, johon kuuluvat edustajat koordinaatiopiiristä ja pappien nk. seitsemän piiristä. Heistä muodostuu työvaliokunta, joka on ylin toiminnallinen hallintoelin Kristiyhteisön toiminnassa.
Tämä malli auttaa ainakin minua ymmärtämään, että olemme osa jotakin suurempaa. Tavoitteena Pohjoismaisen alueneuvoston toiminnalle olisi se, että pystyisimme tiivistämään yhteistyötä eri maitten seurakuntien välillä ja ymmärtäisimme paremmin toisiamme ja huomaisimme, että jaamme samat ongelmat, haasteet ja ilot maailmanlaajuisesti.
Sakari Harima, helmikuu 2019
Pohjoismaisen neuvoston alullepano
Taustaa
Tapaamisessa syksyllä 2017 Pohjoismaiden Lenkerin Gisela Thriemerin ja Kööpenhaminan seurakuntaneuvoston kanssa, heräsi ajatus laajentaa tunnettavuutta Pohjoismaissa sijaitsevien paikallisten neuvostojen kesken – mm. talouden alueella.
Tämä ajatus johti siihen, että suunniteltiin tapaamista Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa olevien seurakuntaneuvostojen kesken. Tämä kokous pidettäisiin Kööpenhaminassa toukokuussa 2018.
Tässä yhteydessä kutsuttiin Lisa Bratlann, Kööpenhaminan seurakuntaneuvoston jäsen, osallistumaan koordinaatiopiirin kokoukseen Saksaan. Tässä kokouksessa ilmeni, että Kööpenhaminassa ei tiedetty sitä, että Tanskaa pidettiin osana Pohjoismaista aluekokonaisuutta suhteessa Kristiyhteisön aluehallintoa. Myös tietämys Pohjoismaiden tilanteesta Koordinaatiopiirissä oli puutteellinen.
Tavoitteeksi tuli saattaa muutos tähän tietoisuuteen, ja sen tähden päätettiin kutsua ensisijaisesti eri maitten seurakuntaneuvostojen talousvastaavat yhteiseen kokoukseen. Tässä kokouksessa ruotsalainen pappi, Per Andersen, joka on toiminut linkkinä Koordinaatiopiirin ja Pohjoismaisen alueen edustajana (ei virallisena), kertoi koordinaatiopiirin toiminnasta. Lisa Bratlann kertoi myös omista vaikutelmistaan koordinaatiopiirin toiminnasta.
Kokouksessa ilmeni, että Pohjoisella alueella ei ollut aktiivista toimintaa, eikä varsinaista edustajaa koordinaattoripiiriin, joka olisi Pohjoisen aluenneuvoston valitsema. Suuressa yhteisymmäryksessä päätettiin asettaa tavoitteeksi aktivoida Pohjoismainen seurakuntaneuvosto ja tähän tarkoitukseen tarvittaisiin uusi tapaaminen. Tämä tapaaminen toteutui Kööpenhaminassa lokakuussa 2018.
Sekä toukokuun että lokakuun kokouksiin osallistuivat seuraavat henkilöt:
Norjasta: Markus Schultze-Florey(pappi) ja Johan Eide (jäsen)
Ruotsista: Per Andersen (pappi) ja Olle Andersson (jäsen)
Suomesta: Tuula Huhtala-Salmisto (pappi) ja Sakari Harima (jäsen)
Kokouksessa päätettiin, että luonnoksen Pohjoismaiden seurakuntaneuvoston perustamiseksi vaadittavat asiakirjat laatisivat Lisa Bratlann, Kööpenhaminan seurakuntaneuvoston jäsen, Johan Eide, Oslon seurakuntaneuvoston jäsen ja Sakari Harima, Helsingin seurakuntaneuvoston jäsen. Tämä kokous pidettiin marraskuussa 2018 Kööpenhaminassa. Norrköpingin seurakuntaneuvoston jäsen, Olle Andersson, oli estynyt saapumasta tähän kokoukseen.
Pohjoiseen alueeseen kuuluvat myös Baltian maat ja Islanti, mutta toiminta näissä maissa on vielä niin pientä, että heidän osallistumisensa tähän toimintaan aktivoituu toivon mukaan myöhemmin.
Tavoitteet Pohjoismaiselle neuvostolle
Kokouksessa Kööpenhaminassa lokakuussa 2018 asetettiin seuraavat tavoitteet Pohjoismaisen neuvoston toiminnalle seuraavien kysymysten pohjalta:
Miksi toivomme Pohjoismaista neuvostoa? Mitkä ovat sen tehtävät?
Mitkä näistä tehtävistä ovat välttämättömiä ja mitkä asetamme ”toivomus listalle”?
Mitkä näistä välttämättömistä tehtävistä ovat sellaisia, joilla aloittaisimme toiminnan siten, että emme haukkaisi liian isoa kakkua heti alkuun, vaan antaisimme toiminnan kasvaa tarpeen mukaan?
Ehdotus olisi, että aloittaisimme seuraavilla tehtävillä:
- Välittää tietoa ja laajentaa tietoisuutta kansainvälisen Kristiyhteisön toiminnasta siten, että yhteistyö eri seurakuntaneuvostojen ja kansainvälisen Kristiyhteisön välillä aktivoituu ja sitä kautta ymmärrys siitä, että olemme enemmän kuin vain pieniä yksikköjä eri paikkakunnilla. Informoida seurakuntia niistä aktiviteeteistä ja virtauksista, joita tulee Foundationilta.
- Olla osana kansainvälistä Kristiyhteisön organisaatiota eli osallistua Councilin ja koordinaatiopiirin toimintaan. Jotta tämä onnistuisi, tulisi meillä olla toimiva Pohjoismainen neuvosto, joka valitsee henkilön/henkilöt näihin organisaatioihin.
- Asteittain ottaa tehtäväksi hoitaa pohjoismaisen keskuskassan ja tapahtumakassan taloudelliset toiminnat eli koordinoida ne tehtävät, jotka papisto hoitaa tällä hetkellä. Tämä antaa papeille enemmän aikaa hoitaa heidän varsinaisia tehtäviä.
- Sisällyttää seurakuntaneuvoston jäsenet pohjoismaiseen yhteisöön eli luoda ymmärrystä siitä, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta (pohjoinen alue) ja siten voisimme jakaa kokemuksia ja käytäntöjä kultturitoiminnasta, varainhankinnasta yms., joita yksittäisissä seurakunnissa tehdään.
- Esittää pohjoisen alueen näkökulmia kansainväliselle Kristiyhteisölle eli saattaa heidän tietoisuuteen eri yksittäisten seurakuntien tilanteesta ja tarpeista sekä mahdollistaa taloudellisen tuen jakamisen sitä tarvitseville seurakunnille mahdollisuuksien mukaan.
- Helpottaa pappien työskentelyä, jotta he voivat paremmin keskittyä varsinaiseen toimintaansa eli ottaa kantaakseen hallinollisia tehtäviä ja vahvistaa sosiaalista ja kulttuurista yhteisöllisyyttä Pohjoismaissa sekä toimia käytännön asioiden hoitajana pohjoismaisille papeille ja Lenkerille, joka toimii vastaavana pappina pohjoisella alueella.
Näitä ajatuksia papit käsittelevät helmikuussa 2019 synodissaan Järnassa. Tarkoituksena on sen jälkeen järjestää uudestaan Kööpenhaminassa tapaaminen pappien ja seurakuntaneuvoston jäsenten kesken ja käydä läpi ehdotukset Pohjoismaisen alueen neuvoston säännöiksi. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin. Pyrin myös jatkossa avaamaan hieman kansainvälisen Kristiyhteisön organisaation rakennetta, jotta ymmärrys Pohjoismaisen alueen neuvoston tarpeellisuudesta tulee selväksi.
Sakari Harima