Luukas 18; 18-34
Kun opetuslapset olivat vasta suuren tehtävänsä alkutaipaleessa, oli heissä kuitenkin jo herännyt aavistava, tulevaisuuteen suuntaava luottamus henkiseen, Jumalan läsnäoloon. He olivat lähteneet seuraamaan Häntä, joka oli kutsunut heidät luokseen. ”Tulkaa, niin näette”, oli Hän sanonut heille, kun he olivat kysyneet, missä Hän asuu. Kristuksen sanat: ”Seuraa minua!” olivat löytäneet tien heidän sydämeensä, ja niin heistä oli tullut Kristuksen opetuslapsia. Yksi heistä, hän, joka on tämän kertonut, oli Lasarus-Johannes, rikas ja vaikutusvaltainen henkilö Israelin kansan keskuudessa. Kun hän kirjoittaa Johanneksen evankeliumin, oli jo tapahtunut paljon, myös hänelle itselleen. Omaisuudesta luopuminen oli varmasti yksi suurimpia ponnistuksia hänen tiellään kohti suurta vihkimystapahtumaa. Niin kuin Kristus hänelle sanoo: ”Yksi on sinulta vielä tekemättä, että voit astua hengen maailmaan.” Ja kun tämä on tapahtunut, Kristus ohjaa hänet, Lasaruksen kuolemaan ja kuolemasta takaisin elämään. Kristuksen vihkimä Lasarus-Johannes kuvaa itse tämän evankeliuminsa 11. luvussa.
Isä Meidän rukouksen ensimmäinen pyyntö alkaa sanoilla: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi”, ja rukous jatkuu: ”ja tapahtukoon Sinun tahtosi”. Näillä sanoilla me avaamme itse portin Jumalan valtakunnalle, taivasten valtakunnalle astua sydämeemme. Ja me siirrämme oman tahtomme sivuun tehdäksemme tilaa Hänen tahdolleen, Hänen rakkaudelleen, myötätunnolleen ja anteeksiannolleen. Sillä Kristus on omalla uhriteollaan tehnyt sen mahdolliseksi, että uusi maailma voi syntyä, Jumalan valtakunta ihmisten keskuudessa.
Se mikä ihmiselle yksin on mahdotonta, on mahdollista yhdessä Jumalan kanssa. Mutta meillä ihmisillä on kuitenkin Jumalan valtakunnan rakentamisessa aivan ratkaiseva osa. Ei ole niinkään merkitystä, olemmeko vahvoja tai heikkoja, tai onko meillä vähän tai paljon omaisuutta. Olennaista on, että olemme jo aloittaneet opetella luopumista ja lahjoittamista, ja olemme valmiit lähtemään liikkeelle. Mitä Kristus sanookaan: ”Jaa, tule ja seuraa minua!”
Tätä kaikkea me harjoittelemme, kokoontuessamme alttarin äärelle. Ja me kuljemme kohti elämää, ikuista ihmisen todellista elämää – Jumalan valtakunnan asukkaina.