Hyvää uutta vuotta – Kristiyhteisö

Hyvää uutta vuotta

On myöhäinen yö, tähdet tuikkivat taivaalla, kuu on noussut. Mars ja Jupiter hallitsevat yötaivasta. 

Mutta mitä tähdet todella kertovat meille tänään? Missä on aurinkovaunun hohde, missä on taivaan vyöttävän värikaaren loiste? Me elämme nyt joulun ajassa, ja mitä se todella merkitsee meille?

Kristus on yhdistänyt itsensä maan ja ihmisten kanssa kaikiksi ajoiksi. Hän laskeutui hengellisistä korkeuksista, liittyi ihmisolentoon Jeesus Nasaretilaiseen, kuoli Golgatan mysteerin kautta, voitti kuoleman ja on siitä lähtien ollut yhteydessä maahan ja ihmisiin koko ajan.

Joulun aikaan laulamamme laulut ja rukoilemamme rukoukset eivät halua muistuttaa yksittäisestä tapahtumasta kahden tuhannen vuoden takaa, vaan ne haluavat ilmaista tämän tapahtuman ikuisuutta.

Jeesus ei vain syntynyt tuolloin Betlehemissä, vaan siitä lähtien hän on syntynyt uudestaan ja uudestaan. Sitä se tarkoittaa, kun sanomme, että Kristus yhdisti ja yhdistää koko ajan itsensä maahan ja ihmisiin.

Mutta mitä meiltä puuttuu tänään, jotta tämä ei olisi vain teoreettista tietoa, vaan voisi elää niin vahvasti sydämissämme, että todella tunnemme, että todella tiedämme, mitä sanomme, kun toivotamme toiselle: Hyvää joulua.

Joulun todellisen merkityksen on tultava sydämestämme. Joulun täytyy syntyä meissä, jotta sillä olisi merkitystä.

Joulun ja siihen liittyvän kahdentoista pyhän yön mysteerin täytyy ensin syntyä tiedostamisessamme, että voimme sitten nähdä sen myös sielunsilmillämme  ja kuulla sen sielunkorvillamme.

Ihmisen vihkitoimituksen aikarukouksissa julistetaan:

Tiedostakaa tämä:

Kristus on ilmestynyt maan valtakuntaan.

Nähkää Hänessä:

Maan ihmisten parannuksen tuoja.

Hänessä on ilmitullut:

Kaiken olemassaolon Isäperusta.

Tullakseen tähän tiedostamiseen, kuten Rudolf Steiner sanoi, ihmiskunnan on löydettävä uudelleen Isis, jumalallinen viisaus, taivaallinen Sofia.

Miten tuon voimme ymmärtää?

Jokaisella kulttuurikaudella toistuu tietyllä tavalla kehitys, joka syntyi aikaisemmalla kulttuurikaudella. Elämme nyt viidennellä kulttuurikaudella, ja kolmannen kulttuurikauden tietyt kehityssuunnat, nimittäin babylonialais-kaldealainen-egyptiläinen kulttuurikausi, löytävät uudistumista aikanamme.

Tällainen kehitys näkyy uudessa muodossa Osiriksen ja Isiksen legendassa. Nykyään se ei kuitenkaan enää koske Osirista, koska meidän aikanamme Kristus Osiriksena liittyi maahan ja ihmisiin maallisen syntymänsä ja Golgatan mysteerin kautta. 

Kristus ei siis ole meille kadonnut, kuten voimme löytää Osiriksen legendasta, samoin kuin Lemminkäisen kuolemasta Kalevalassa. Kristus on kanssamme kaikkien päivien loppuun asti.

Ihmiskunta ei ole menettänyt Kristusta, mutta se on menettänyt Isiksen, jumalallisen viisauden. Materialistisen aikakautemme aikana, jolloin voimme uskoa vain siihen, mitä voimme todistaa matemaattisesti, fyysisesti tai biologis-kemiallisesti, olemme menettäneet kyvyn todella lukea tähtiä, kuten viisaat miehet pystyivät.

Olemme menettäneet myös kyvyn nähdä ja kuulla maailman salaisuuksia sydämellämme, kuten paimenet pellolla saattoivat Kristuslapsen syntyessä. Tämän aiheuttivat meissä luciferiset ja ahrimaaniset voimat.

Tämä Isiksen menetys, Rudolf Steiner jopa puhuu Isiksen kuolemasta, merkitsi sitä, että Isis ei enää voinut jäädä ihmisten kanssa maan päällä. Tämän päivän Isis elää kosmoksen aurassa kirkkaissa väreissä. Siksi adventin aikarukous puhuu loistavasta värikaaresta, joka vyöttää taivaan.

Meidän on luotava uudelleen sydämissämme legenda Osiriksesta ja Isiksestä, sillä se on kuva totuudestaaikakaudellemme. Meidän on ryhdyttävä etsimään uutta Isistä, jumalallista viisautta, -meissä olevien Kristuksen voiman ja uuden Osiriksen voiman kanssa. Uusi Isis tulee valaisemaan sydämemme, jotta voimme todella tiedostaa, että Kristus on ilmestynyt maan valtakuntaan. Silloin pystymme näkemään Kristuksen ihmiskunnan paranuksen tuojana, mikä tarkoittaa, että voimme nähdä Kristuksen eetterimaailmassa. Ja Kristuksen voiman kautta meille ilmestyy kaiken olemassaolon Isäperusta.

Ilmestys tarkoittaa kreikaksi apokalypsis. -Se tarkoittaa, että se, mikä on piilossa, paljastuu. Tiedostamisen valo loistaa sydämiimme. Se on taivaallisen Sofian valo.

Kun Maria puhui ihmissieluille Luukkaan evankeliumin niin sanotussa Magnificatissa, Marian ylistyslaulussa,- Ihmiskunnalle näytettiin, kuinka Kristus-voima ja Sofia-voima vaikuttavat yhdessä.

Sofia Mariassa laulaa:

Sieluni valmistaa tilaa MINÄ OLEN-olemukselle, ja henkeni iloitsee eläville, pelastukselleni, koska HÄN on suunnannut katseensa minuun, ihmiseen, hänen epätäydellisyyteensä. Katso, oi ihmissielu, tunnistamisen hetkestä lähtien kaikki ihmiset ylistävät minua; väkevä on tehnyt minulle suuria tekoja, ja pyhä on Hänen nimensä.

Sallikaa sydämissämme – Kristuksen voiman avulla – kasvaa toive ja tahto löytää uusi Isis. Silloin voimme luottaa, että jonain päivänä on Valo sieluissamme. Silloin sielumme voi valmistaa tilaa Kristukselle ja Kristuksen rauha voi vaikuttaa sieluissamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *