Markus 7: 31 – 37
Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Pohjolan kesä on kuin kaunis uni, joka vähitellen katoaa pois. On kuin se olisi tullut meille toisesta, paremmasta maailmasta. Pitkät, valoisat kesäpäivät ovat aivan muuta kuin talven lyhyet hämärät päivät. Kesä on katoavainen.
Kuitenkin tämänkin kesän hedelmissä ovat myös tulevaisuuden siemenet. Siemeniin eivät ole sitoutuneet vain maan voimat vaan myös henkiset mahdit, niin että uusi kesä ensi vuonna on mahdollinen.
Kun Kristus kaksituhatta vuotta sitten kulki Palestiinassa hän kylvi tulevaisuuden siemeniä kulkien ympäri maata, opettaen kansaa ja myös parantaen sairaita. Galileassa hän parantaa kuuron miehen, joka voi nyt myös puhua selkeästi. Voi olettaa, että parannettu lähtee seuraamaan Kristusta, että hänestä tulee kristitty. Uudessa testamentissa kerrotaan monista parantumisista. Kristuksen parantamien ihmisten kohtalo muuttuu ja tämä muutos vaikuttaa kauas tulevaisuuteen, myös heidän tuleviin inkarnaatioihinsa, meidän aikaamme asti.
Aina kun kokoonnumme, vaikka pienelläkin joukolla, yhteiseen rukoukseen kylvämme siemeniä tulevaisuutta varten. Jokainen ihmisen vihkitoimitus kestää vain tietyn ajan, mutta siitä säilyy aina jotakin myös ikuisuutta varten.
Kristus on luvannut meille: taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.