”Sisälläsi loistava valo valaisee koko olemuksesi” (Luukas 11)

Ajat vaihtuvat, maailma muuttuu.

Ihminen aistii; katsoo, kuuntelee ja kokee muutoksen itsessään ja maailmassa ympärillään. Hän pyrkii ymmärtämään tapahtumia ja niiden kautta menneisyyttään, aikaa jossa elää, mutta myös näkemään tulevaisuuteen. Löydämme merkkejä, joita tulkitsemme – jotka herättävät meidät kohtaamamme ilmiön edessä tai tapahtumassa olevaan muutokseen. Näin osaamme asennoitua ja varautua tulevan kohtaamiseen oikein.

Tulevaisuuden ennustaminen kuuluu osana nykyihmisen elämään. Tulevaisuudentutkimus tieteen haarana keskittyy juuri tähän. Säätieteilijät ennustavat työkseen, ja yksi ajankohtaisimmista tutkimuksista kohdistuu ilmastoon: sen muutokseen, muutoksen ennakoimiseen. Tämä tutkimus pyrkii määrittämään sekä maapallon tulevaisuutta, että ihmiskunnan elämän tulevia suuntaviivoja. Vilpitön – ajatteleva – ihminen kuuntelee ennustuksia ja pyrkii ilmiöiden omakohtaiseen ymmärtämiseen. Hän on kriittinen tarjolla olevan informaation suhteen, ja pyrkii näin jatkuvasti tekemään valintoja totuudellisen ja vääristetyn tiedon ääripäiden välillä.

Evankelista Luukas nostaa tarkasteltavaksemme valon ja pimeyden vastakohtaisuuden. Luukas antaa ymmärtää, että kaipuu valoon kuuluu ihmisyyteen, ja ihmisen tulisi tunnistaa tämä ominaisuus osaksi olemuksellisuuttaan; itsessään ja itsensä kautta ilmentyvä valo – tai vaihtoehtoisesti sen puuttuminen.

Pyrkimys kirkkaaseen ja totuudelliseen ajatteluun johtaa valoon. Ihmisen sisältä loistava valo valaisee koko hänen olemuksensa, mutta myös häntä ympäröivän tilan ja koko maapallon hänen asuinalueenaan. Valo voi loistaa ihmissielusta ja aina, kun sielun valo on puhdas, myös koko ihmisen olemus on puhdas – valaistunut.

Näin ajatellen olemme siis myös itse vastuussa valovoimaisuudestamme, aikaansaamastamme vaikutuksesta ympärillämme, mutta myös siitä, mitä valoa kohden kuljemme tai mitä tahdomme saattaa valaistuksi. Meidän itsemme tulee huolehtia siitä, että valo meissä – kauttamme loistaessaan ja ympäristöön levittäytyessään – on totuudellista, loistaa läpinäkyvänä kuin kristalli, eikä kasvaessaan hämärry – muutu pimeydeksi.
Aikojen vaihtuessa ihminen muuttaa maailmaa.